Parilla vai paritta

Sunnuntaina oltiin parin kanssa Vileniuksen Sarin valmennuksessa. Viuhti ja Taiga ovat olleet nyt aika vähän parissa, enimmäkseen jolkotelleet metsässä hakemassa samaa rytmiä, ja nyt oltiinkin ensimmäistä kertaa vuoteen kentällä ajamassa. Lähdin valmennukseen ajatuksella, että mistä lähdetään rakentamaan toimivaa paria ja olin tyytyväinen, että saadaan heti alusta asti neuvoa asiaan. Mutta yllättäen pari toimikin todella hienosti!
Molemmat ponit pistivät parastaan, jonka siis tiedän niiden osaavan, ne vain eivät ole sitä nyt lähiaikoina näyttäneet. Valmennuksessa ajo sujui hyvin ja ponit tekivät mitä pyysin, ainakin suurinpiirteen. Varsinkin ponien taipuisuuteen olin erittäin tyytyväinen, siinä kun on yksikköinä ollut hieman toivomisen varaa.

Luultavasti kuitenkin päädyn lähtemään ensimmäiseen kokonaiskisaan Ypäjälle kolmen viikon päästä Viuhtilla yksikkönä, niin pääsen parin kanssa treenaamaan vielä hieman enemmän ja ollaan sitten valmiimpina koitokseen Loimaalla. :)

Koulutuksessa oleva Esterikin edistyy hienosti, nyt on jo kärryt olleet perässä ja vetää niitä hyvin. Se on oppinut mitä ohjasotteet merkitsevät ja rattikin löyty jo melkein joka tilanteessa. Maastossa ollaan myös käyty, ensin ohjasajaen ja tänään jopa jo kärryillä. Hienosti selvittiin vaikka välillä matkalla olikin hieman jänniä kiviä.
Hyppäämässäkin Esteri kävi taas sunnuntaina Laitilan maneesilla ja kuja alkaa olla tuttu juttu. Hyppäsi taas mielellään ja hyvin.Vielä vähän varmuutta ajoon niin neiti pääsee lomailemaan välillä.

Näyttelyitä ja tarkkuutta

Viime lauantaina oli Nuori Border -päivä, johon osallistui kolme kasvattiani Last-pentueesta sekä Tofu. Tapahtuma järjestettiin sisänäyttelynä, joka toimi yllättävänkin hyvin, tilaa oli suht hyvin nuorille koirille. Tuomari oli erittäin mukava pennuille ja kaikille pennuille näyttely näyttikin olevan mukava kokemus.

S. Last Boy Scout "Kössi", S. Last Unicorn "Unna" ja Junipermoor's Regente Pearl " Tofu" olivat kaikki luokissaan kolmansia ja S. Last First Kiss "Vappu" pisti hieman paremmaksi ja voitti oman luokkansa. Kaikki käyttäyityivät yllättävän hyvin ja saivat kivat arvostelut. Kiitos kaikille kasvattaen omistajille, että pääsivät tulemaan paikalle!

Sangron Last Boy Scout "Kössi" 7 kk

Sangron Last First Kiss "Vappu" 7 kk

Sangron Last Unicorn "Unna" 7 kk

Junipermoor's Regente Pearl "Tofu" 13 kk

Sunnuntaina oli vuorossa hieman isompia nelijalkaisia kun matkattiin Urjalaan tarkkuuskilpailuihin Keilakunkku Cupin toiseen osakilpailuun. Mukana olivat Pikku Otto ja Pallas Rivttes Warrior "Onni". Talvi oli tullut takaisin ja siksi oli pohjan kannalta hieman haastavat olosuhteet.

 

Otto starttasi ensimmäisessä luokassa ensimmäistä kertaa maratonvaunuilla, ja toimi yllättävän hyvin, hieman oli pomppivaa menoa kovakumipyörillä. Viimeiseen luokkaan vaihdettiinkin rockardit ja nyt meno oli tasaisempaa ja Ottokin oli paremmin menossa ja todella hyvä ajaa, vaikka muutama pallo sitten tulikin alas. :)

 

Onni osallistui ensimmäiseen luokkaan ja oli nyt reippaammalla tuulella, eteni hyvin, mutta se aiheutti myös hieman omia valintoja reitin suhteen. Neuvottelut kuitenkin voitin ja tuloksena oli nollarata, jolla sijoituttiin luokassa neljänneksi. Hyvää edistystä siis tältäkin pikkupojalta.

 

Lopulta päästiin kisapaikaltakin pois, toiset omin avuin ja toiset hieman nelivedon avustamana :D

Tänään aloitettiin virallisten näyttelyjen parissa tämä kausi, suuntana oli Jämijärven ryhmänäyttely ja mukana kolme koiraa. Halli oli erittäin ahdas ja se aiheuttikin omat haasteensa niin koirille kuin esittäjillekin. Hyvin kuitenkin selvittiin ja olenkin ylpeä kaikkien koirien käyttäytymisestä vaikkei tulokset tällä kertaa niin häikäisseetkään. Sangron Unno "Sisu" AVK-2 ja Junipermoor's Regente Pearl "Tofu" JUK-3 saivat EH:n ja Matchmeadow's Wild Rose "Tyyne" oli ensimmäistä kertaa veteraani luokassa tuloksella VEK-2 ERI.

Sangron Unno "Sisu"

Matchmeadow's Wild Rose "Tyyne"

Pomppivat karvapallot

Tänään junioriosasto pääsi harjoittelemaan hyppäämistä Laitilan maneesille. Konstaa (Sangron Roadrunner, 2-v ori) on irtohypytetty ennenkin, joten se tiesi jo jutun juonen, vaikkakin oli normaaliin tyyliinsä hieman mukavuuden haluinen ja liikkui juuri sen verran kuin tarvitsi. Esteri (Ester Aurora, 2-v tamma) taas oli kujassa ensimmäistä kertaa ja muutama kerta menikin ihmetellessä. Oppi kuitenkin nopeasti idean ja eteni lopuksi hyvin. Ja erittäin tyytyväinen voi olla myös siihen, että juniorit matkustivat hienosti ja toimivat muutenkin hienosti.

Videolla Konsta:

Esteri:

Iltapäivällä oli vielä kuolainluento, joka antoi kyllä paljon uutta mietittävää kuolainvalinnoista... Ehkä suitsia tulee säädettyä ensi kerralla hieman eri tavalla ;)

Karvan- ja pennunlähtöaika

Ilmojen lämpeneminen on mukavaa, mutta sen mukanaan tuoma karvanlähtöaika ei välttämättä ole. Tänä vuonna ratkaisin asian klippaamalla Viuhtin tässä vaiheessa kokonaan. Olen harkinnut sitä koko talven ja nyt kun voin sitä itse enemmän treenata niin on fiksua viedä karvat niin poni ei joudu seisomaan turhaan sisällä kuivattelemassa. Viuhti hiukan ihmetteli klippausta, mutta antoi kuitenkin klipata kokonaan. Ponin ulkonäkö muuttui aika paljon, mutta se näyttää sopeutuneen karvattomuuteen hyvin.

Pennut ovat jo niin isoja, että ovat saaneet sirut ja ovat käyneet eläinlääkärin tarkastuksessa. Nyt onkin niiden aika muuttaa uusiin koteihinsa. Tänään ensimmäinen lähti matkalle kohti Vantaata ja huomenna toinen suuntaa Ulvilaan. Ja meille laskeutuu taas rauha pikkuhiljaa... :)
Vielä on yksi mukava harrastus- tai kotikoiran alku vailla uutta kotia. 

Helsinkiä ja pikkubordereita

Eilen ajelin Helsingissä ristiin rastiin, kun kävin katsomassa Tyynen viimeisen pentueen pentuja ja samalla siistin ne Nuori Border -päivää varten. Pennut ovat nyt siis vajaan puolen vuoden ikäisiä. Oli todella kiva nähdä nämä ja todeta, että ovat mahtavissa kodeissa, joissa sekä koirat että omistajat olivat selvästi tyytyväisiä toisiinsa. Ja tuli nähtyä Helsingistäkin alueita, joissa en ole ennen käynyt...

Kössi (S. Last Boy Scout) oli selvästi kaikista pienin, mutta luonteeltaan ja ilmeiltään ehkä eniten tullut emäänsä. Hyvin tottelevainen ja sievä koira, joka tykkää kaikesta rapsuttelusta. Ja erittäin ahne, eli siis ilmetty emänsä :D

Vappu (S. Last First Kiss) oli tummempi ja erittäin hyvä turkkinen koira. Ahkera koirapuiston kävijä on hyvässä lihaksessa ja vaikuttaa hyvin tasapainoiselta luonteelta. Vapulla oli ehkä enemmän isänsä pilke silmäkulmassa, ja on vielä aktiivinenkin ja kaikkien kanssa toimeen tuleva koira. Vappu tietää selvästi oman arvonsa, mutta osaa ottaa toiset koirat huomioon ja "lukee koiraa" erittäin hyvin.

Mocky (S. Last Resort) oli isoin ja vankin, niinkuin oli jo pikkupentuna. Päästä on aivan ilmetty emänsä, muuten on tätä tummempaa versiota ja hyvä turkkista kuten Vappukin. Mocky on myös hyvin oppivainen ja tullut hienosti toimeen perheen lasten kanssa.

Unnan trimmi

Unna (S. Unicorn) oli ensimmänen siistittävä Tyynen viimeisimmästä pentueesta. Nuori Border -päivä lähestyy ja täytyy saada pennut kuntoon siihen mennessä, tai ainakin karvat edes edustuskuntoon. Muut pennut tästä pentueesta onkin vuorossa huomenna, hauska nähdä millaiseksi pennut ovat kasvaneet.
Myös Tofu valmistautuu näyttelyihin, karva on aika hyvässä kuosissa, hieman siistimistä kuitenkin vielä vaatii.

Tässä vielä kuvaa Unnasta, ikää siis vajaa 6 kk.

Keilakunkku 1 ja aluevalmennus

Viikonloppuna Otto (sph-ruuna Pikku Otto) ja Onni (abc-ruuna Pallas Rivttes Warrior) olivat mukanani Hessi-tallilla  aluevalmennuksissa ja vuoden ensimmäisessä Keilakunkku tarkkuuscupin osakilpailussa.

Valmennuksissa Otto näytti parastaan ja oli erittäin virkeä ja iloinen. Kulki todella hienosti ja oli hyvä ajaa, se vaan tekee kaiken mitä siltä pyytää ja vielä innoissaan. Viikonlopun huipennukseksi vielä kaksi hyvää rataa: +35 cm puhtaasti ja sijoituttiin toisiksi sekä Otolle ensimmäinen +25 cm sujuvasti yhdellä pudotuksella, vaikka väsymys alkoi hieman painaa jo tässä vaiheessa viikonloppua.

Onnin tiiviimpi koulutusjakso päättyy sopivasti tähän viikonloppuun ja valmennuksissa Onni näyttikin jo hyviä pätkiä, vielä vaan jaksaminen ei riitä kovin pitkiin pätkiin. Kuitenki oli rauhallinen uudessa paikassa eikä kummastellut enää toiset maratonvaunujakaan. Sunnuntaina Onni jaksoi vielä hienosti hölkkiä yhden radan, ensimmäisellä kerralla keilojen välistä suoritettiin puhtaasti +35 cm, vielä oli hieman hidas, mutta poni oli rento ja tyytyväinen ja sehän on tässä kohtaa tärkeintä.
Viikonlopun kruunuksi siis Keilakunkun nuorten hevosten sarjan jaettu johtotila näillä poneilla! :)